Uusista tuttavuuksista saamansa kipinän ansiosta, elämänhalu ja ilo alkoi palailla suteen. Hänen piinaajansa Unensieppaajan uhka alkoi hälvetä hänen elämästään. Curse of Dream -Unen kirous tuntui nyt menneisyydeltä, joten hän lyhensi nimensä hänelle merkityksettömäksi Cod:ksi. (Vaikkakin sen englanninkielinen käännös farssimainen kyllä jollain lailla voisi jopa kuvata Codia. Postiennakko ja turska eivät niinkään...)
Uuteen elämään astui myös eräs heräilevä intohimo. Intohimo vaikuttaa osittain hieman ironiseltakin Cursen menneisyyteen nähden, mutta hän aikoo selvittää "kykykivien salaisuudet", kuten hän itse asian ilmaisee. Mistä kyvyt tulevat, miten kivet kykenevät ne aiheuttamaan ja erityisesti onko kivillä oma tahto, ovat Codin mieltä polttavia kysymyksiä.
Perusluonteeltaan Cod olisi sosiaalinen ja iloinen, mutta synkkä menneisyys on kohdellut näitä ominaisuuksia kaltoin. Hän ei osaa vieläkään kunnolla luottaa muihin ja haluaisi tehdä tutkimuksiaan ja kohdella toisia koiria objektiivisesti, varsinaisesti tutustumatta heihin tai luomatta tunnesiteitä. Pirteys, ja huumorintaju ilmenee aika ajoin kyynisyytenä ja palavana innostuksena hänen "tutkimustaan" kohtaan.
Ennen:Epäluuloinen, mykkä nuori susi. Suden luottamusta oli hyvin vaikea voittaa puolelleen. Hän osaa murista, vinkua, ulvahtaa ja ulvoa, muttei puhua. Narttu tuntui vihaavan kaikkea ja työntävän kaikki pois läheltään. Todellisuudessa Cod ei vain halunnut satuttaa ketään. Hän kun ei ole eikä ollut silloinkaan tyhmä, sillä hän ymmärsi jo aikaa sitten kaikkien läheisten kuolemien olevan Unensieppaajan syytä. Joten syystäkin narttu vihaa Unensieppaajaa. Susi loi enää harvoin mitään todelliseen maailmaan, vaan pikemminkin käytti kykyjään unissaan. Hän pakeni menneisyytensä painajaisia itse luomiinsa mielikuvitusmaailmoihin unissaan.
Susi toivoi voivansa elää kuten kaikki muutkin, ilman Unensieppaajaa ja vaikka ilman ”kykyäänkin”. Saada ystäviä, rakkaita, läheisiä henkilöitä ilman ainaista Unensieppaajan varjoa elämänsä yllä. Hän halusi tutustua muihin, elää jossain laumassa, jossa hänet hyväksyttäisiin. Niitä perus asioita... niitä harvoja asioita, mitä hän ei voinut saada kykynsä avulla.
Välillä Cod sai täydellisen epätoivon/rypemispuuskia, jolloin tämä vihasi kaikkea, itseään, menneisyyttään, Unensieppaajaa, kaikkia häntä kiusanneita henkilöitä, kohtaloaan elää aina pelossa siitä että tutustuttuaan johonkuhun hän löytää ystävänsä pään seuraavana päivänä puunoksalta kiikkumasta.
Ensivaikutelma Codista oli rähjäinen sulkeutunut, ehkä jopa hellyyttä kaipaava. Yrittäessään tutustua lähemmin Dream alkoi vaikuttaa täysin kylmältä ja tunteettomalta, joka vihaa tai halveksuu kaikkia ja haluaa pitää pitkää hajurakoa muihin. Tämän ulkokuoren narttu oli kehittänyt suojellakseen muita Unensieppaajalta.
Susi syntyi kuopukseksi perheeseen, susilaumaan, jossa kaikki muut olivat harmaita, ruskeita, vaaleita tai lähes mustia. Tämäpä pentu olikin likaisen sininen, ja muutenkin ruumiinrakenteeltaan, silmien väriltään ja mykkyytensä vuoksi muista poikkeava. Muut olivat jänteviä tai rotevia ja kullanruskeasilmäisiä susilaumassa, paitsi tämä yksi pentu.
Pentua alettiin hyljeksiä, kiusata ja alistaa. Kaikkein pahimpia olivat perheenjäsenet. Pennun äiti oli kuollut häntä synnyttäessään ja kaikki syyttivät siitä häntä ja sanoivat häntä ”Riivatuksi”. Ymmärrettävästi hän alkoi vihata kaikkia muita susia. Ainoastaan vanha, harmaa, takkuinen naarassusi oli hänelle ystävällinen ja ymmärtäväinen. Hän oli ainoa, johon pentu pystyi luottamaan. Vanhaa naarassutta pelättiin ja vieroksuttiin, mutta se jätettiin rauhaan. Muut sudet uskoivat, että tällä oli kyky piinata muita painajaisilla ja kirouksilla.
Vanha naarassusi kertoili mielellään nuorelle sudenpennulle tarinoita saaresta, jossa hän oli joskus asunut.
Saarella asui kaiken värisiä susia ja koiria.
Naaras oli karkotettu laumasta hänen aiheutettua muutamien hänen kimppuunsa hyökänneiden laumalaistensa kuoleman
kyvyllään. Kykykivi oli silti jäänyt hänelle ja sen avulla naarassusi oli karannut saarelta.
Myöhemmin pennun ollessa hieman yli puoli vuotta vanha, naarassusi kuoli. Kuollessaan hän antoi kykykivensä kahdelle susinuorukaiselle käskien antamaan kiven pennulle ja pitämään huolta, ettei kukaan vienyt sitä häneltä (kirouksen uhalla). Nuorukaiset vihasivat, halveksivat ja pelkäsivät penikkaa ja naarassutta. He särkivät kykykiven, (sillä ”hän ei sanonut että sen pitää olla ehjä”) ja kiusasivat heidän edessään avutonta pentua työntämällä kiven sirut eri paikkoihin pienen suden nahan alle. Pentu toivoi jonkun tulevan pelastamaan hänet ja kostamaan kaikille, jotka olivat olleet hänelle ilkeitä.
Pentu kuvitteli tarkkaan miltä hänen suojelijansa näyttäisi. Se olisi suuri, vahva, musta ja lähes tuhoutumaton. Mielessään hän hahmotteli Unensieppaajan, joka tekisi hänen vihaamiensa susien painajaisista totta ja veisi hänet sille saarelle josta vanha naarassusi kertoi.
Seuraavana aamuna siitä kidutuksesta pentu huomasi polkuanturoidensa olevan hieman arat ja niissä oli verenpunaisia viiruja, samanlaisia kuin vanhan naaraan kykykivessä oli. Sen jälkeen hän vältteli kaikkia muita laumalaisia entistä hanakammin ja piiloutui heiltä aina kun vain kykeni.
Ei kulunut vuottakaan, kun toinen lauma hyökkäsi lauman kimppuun. Kukaan ei huomannut aluksi muita pienemmäksi
jäänyttä sutta ja tämä ainoastaan kyyhötti pienessä luolassaan toisten raadellessa toisiaan. Jossain vaiheessa tämän
pesä kuitenkin löydettiin ja pieni susi sai kokea kiven "luovutustilaisuuttaan" pahempaa kidutusta.
Tätä venytettiin, raadeltiin ja toisen silmä raastettiin irti tästä. Mykkä susi ei kyennyt edes anelemaan.
Hän vain hiljaa vikisi, ulvoakaan tämä ei enää jaksanut. Suden mieli oli sekoittanut todellisuuden ja mielikuvituksen.
Ne alkoivat hiljaa sulautua yhteen hänen mielessään. Hän itki ja tämä halusi puhua, rukoilla Unensieppaajaa tulemaan
hänen avukseen. Punaiset juovat tämän anturoissa alkoivat hehkua ja polttaa. Suurimmaksi osaksi
mielikuvitusmaailmassaan, jossa mykkä osasi puhua, hän puhui salakieltä, jota vain hän ja Unensieppaaja ymmärsivät.
Hän rukoili salakielellään Unensieppaajaa tulemaan hänen luokseen…
…ja Unensieppaaja tuli.
Ensin ei näyttänyt tapahtuvan mitään muuta, kuin häntä kiduttaneet sudet alkoivat ulvoa naurusta. Sitten heidän naurunsa katkesi pitkään mieltä raastavaan ja veret hyydyttävään ulvontaan. Korkealla kivellä seisoi Unensieppaaja. Pentu ei pelännyt. Hänen maailmassaan Unensieppaaja oli hänen ystävänsä, hänen suojelijansa. Heikosti hymyillen pentu vaipui pimeyteen, jossa hän unelmoi saaresta, jossa oli toisia värikkäitä susia ja koiria.
Herätessään seuraavan kerran susi näki olevansa täysin tuntemattomassa paikassa ja Unensieppaaja tapitti tätä silmiin omilla punaisilla silmillään. Unensieppaaja hoiti pentua ja kasvatti tämän katoillen aina välillä.
Pentu ystävystyi erään keltaraitaisen pennun kanssa ja näistä tuli nopeasti ystäviä. Pieni susi oli jo melkein unohtanut menneisyytensä kauhut ystävystyessään myös muutaman muun ikätoverinsa kanssa. Jonkin aikaa siitä, kun pentu oli täyttänyt kaksi vuotta, tämä löysi kaikki ystävänsä surmattuina. Kaikki menneisyyden painajaiset palasivat jälleen tämän mieleen.
Unensieppaaja oli aina yhä kauemmin poissa, eikä hän nähnyt sitä enää juuri ollenkaan. Susi oli menettänyt täysin hallintansa olennon suhteen. Pentu suivaantui ja etääntyi kaikista muista koirista ja susista alkaen viettää itsenäistä elämää vihaten kykyään. Pentu otti itse nimekseen ”Curse of Dream”.
Colorissa hän tapasi aikuisiällään nuoden uroksen, Larcymosan ja vei tämän unimaailmaansa.
Myöhemmin hän törmäsi sateessa Daitoon ja alkoi luottaa häneen. Hän sai kuulla Romanoffilta, ettei Unensieppaaja ole saarella. Tämän seurauksena hän nukutti molemmat ja alkoi repiä kivensiruja itsestään.
Hänelle jäi pari sirua, joita hän ei ehtinyt ottaa pois, ennenkuin valui tajuttomuuteen verenhukan seurauksena. Yaki pelasti hänet kuolemalta verenhukkaan.
Eräänä syksynä hän kömpi nukkumaan hylättyyn kaupunkiin ja jakoi tahattomasti unen Wiccan kanssa. Muistoja menneisyydestä vaihdettiin puolin ja toisin ja Cod uskoo vahvasti Wiccan olevan uudelleensyntynyt Vanha Harmaa.
Hän kykenee edelleen vaikuttamaan omiin uniinsa ja näkee usein Lucid-unia. Joskus, jos toinen koira tai susi on hyvin samankaltainen, kuin hän itse ja he nukkuvat samassa paikassa, he saattavat nähdä yhteistä unta.
Cod pystyy myös helpottamaan valmiiksi hieman uneliaan nukahtamista ja jos hän oikein keskittyy, myös luomaan toisen mieleen lyhyitä mielikuvia.
Ennen:
Cod osasi luoda täysin todellisen tuntuisia paikkoja mieleen ja viedä sinne toisia koiria ja susia. Hän saattoi itse päättää voiko hänen mielikuvitusmaailmassaan esimerkiksi kuolla tai parantua ja miten todellisia ne olivat. Mielikuvituspaikkoihin hän loi monesti myös täysin kuvitteellisia, tai menneisyydestä otettuja henkilöitä.
Susi osasi tonkia toisen alitajunnasta, millaisia painajaisia toinen näkee ja aiheuttaa täysin omiakin painajaisia toisille, tai sitten siirtää jonkun omaan uneensa. Hän saattoi hallita omaa untaan tai mennä toisen uneen sekä vaikuttaa toisen uneen. Halutessaan hän saattoi auttaa toista pääsemään eroon painajaisistaan.
Cod kykeni muuttamaan omaa ulkonäköään täysin toisennäköiseksi koiraksi/sudeksi. Tämä on kaikkein helpointa mielikuvituspaikoissa ja unissa, koska ei tarvinnut joka hetki keskittyä valeulkonäön ylläpitämiseen. Keskittymällä hän kykeni muuttamaan ulkonäköään myös todellisessa maailmassa, mutta jos hänen keskittymisensä herpaantui, hän palautui omaksi itsekseen. Valeulkonäöt usein heijastelivat usein sellaisia piirteitä, joita hänellä ei ole ollut.
Hän osasi luoda myös todellisuuteen jääviä paikkoja ja olentoja, mutta hän ei halunnut enää ikinä tehdä sitä. Hänen mielikuvitusolentonsa alkoivat ryöstäytyvät käsistä ja alkavat elellä omaa elämäänsä. Mielikuvituspaikoista alkoi tunkea maailmaan kaikenlaisia hänen unissaan esiintyviä asioita, mitkä eivät oikein kuulu todellisuuteen.
