Lyhyesti: 4 vuotta vanha, vallanhimoinen, lähes täysin tunnoton ja tunteeton uros, joka toimii lävistäjänä.
Marrasriite on pennusta asti oppinut salaamaan asioita itsestään. Se ei luota kehenkään, eikä mihinkään. Poikkeuksena sääntöön on tämän emo, johon se luottaa, ei täydellisesti tietenkään, mutta sen verran, että sitä voi luottamukseksi kutsua.
Tavallisesti uros kohtelee kiinnostuneita naaraita periaatteella: tutki, käytä, etene, keksi jotain muuta käyttöä ja jollei löydy muuta käyttöä: hylkää. Seksuaalista mielenkiintoa uros ei naaraita kohtaan koe, joten "käyttäminen" on todellista esineellistämistä himonkin puuttuessa. Marrasriite näkee itsestään kiinostuneet ainoastaan helppona väylänä hyötyä näistä esimerkiksi hierarkiassa nuosemisessa tai jollekulle kostamisessa. Itkeminen on joko heikkoutta tai säälittävä manipulointiyritys. Joskus uros tosin joutuu miettimään tarkkaan, voiko naaras aiheuttaa jotain harmeja hänelle hylkäämisen jälkeen. Silloin hänen täytyy yrittää keksiä jokin toinen keino päästä siitä eroon.
Puutteellisen tuntoaistinsa vuoksi valkea susi tarkistaa kehoaan lähes pakkomielteisesti aina tilaisuuden tullen ja heti esimerkiksi kaaduttuaan löytääkseen mahdollisimman nopeasti kaikki vahingot. Susi tykkää tunnustella kaikenlaista kielellään (enimmäkseen Marrasriite tekee sitä poskiensisäpinnoilleen ja huulilleen) ja maistella hieman kummallisenkin oloisia asioita (kuten puun kaarnaa tai kiviä).
Tämän kieroutuneen suden mieli on varsin kerrostunut, joten siitä lienee selkein kertoa kerroksittain:
Pintakerros: Alempiaan kohtaan välinpitamatön, samaa ja ylempää porrasta kohtaan kohtelias ja ammattitaitoinen lävistäjä, joka kunnioittaa kaikkia protokollan mukaisesti. Aitoa lämpöä ja kiinnostusta kolmannen portaan edustaja saa, mikäli Marrasriite asioi tämän kanssa työnsä puolesta. Lausuminen, sen taitaminen tai siiten tietäminen on toinen, millä saa ainakin lävistäjän kiinnostuksen heräämään erittäin aidosti.
Lävistäjän ammattiaan se harjoittaa aina asiallisesti, ystävällisesti ja viimeisen päälle huolella. Se saattaa jopa osoittaa huolta lävistyksen paranemisesta. Tämä on ehkä enemmänkin ammattiylpeyteen liittyvää, kuin aitoa huolta toisten hyvinvoinnista. Joka tapauksessa ammatissaan Marrasriitteestä voi nähdä, että tämä oikeasti välittää jostain.
Primaarisuojakerros: Ensimmäisenä välinpitämättömyyden tai kohteliaisuuden jälkeen jälkeen kohtaa toisen suojakuoren. Se voi olla ammatillinen, miellyttävän lävistäjän rooli, sukunsa asioista kiinnostunut vaikuttaja, viisas tarkkailija tai vaikka hyväntuulinen flirttailija. Vakiintuneita rooleja Marrasriittellä ei ainakaan toistaiseksi ole, joten se esiintyy aina sellaisena, millaisena se kulloinkin uskoo saavansa mitä kullonkin haluaa.
Lävistäjä jakaa luottamustaan yksittäisten keskustelujen ajaksi melko kevyesti tutkiakseen keskustelukumppaniaan, mutta usein myös vie luottamuksen mennessään keskustelun päätyttyä. Suosiotaan Marrasriite jakaa vain, jos kokee siitä olevan itselleen jotain hyötyä.
Sekundaarisuojakerrokset: Suojakuorta löytyy toinen toisensa perään. Marrasriite ottaa uusia rooleja toinen toisensa jälkeen, mikä milloinkin sattuu sopimaan suden tarkoituksiin.
Tietoinen syväkerros: Se suden todellinen olemus, joka löytyy kaikkien suojakuorien alta ja jonka se salaa muilta. Suojakerroksien alta paljastuu hyistä vettä. Urossudella on jonkinverran psykopaattiseksi luokiteltavia piirteitä. Se on vainoharhainen ja vallanhimoinen. Se epäilee melkein kaikkia mahdollisiksi uhkiksi etenemiselleen ja yrittää sen mukaan joko miellyttää näitä, tai hoitaa pois tieltä.
Tarkoituksella se ei yleensä yritä hankkia vihamiehiä, sillä näistä on sen mielestä loppupeleissä lähinnä harmia. Turman sukua se saattaa ärsyttää tai jopa tappaa näiden jäseniä, mikäli se näkee voivansa hyötyä siitä ilman suuria riskejä. Omatunto, sitä ei ole.
Tiedostamaton syväkerros: Hyinen, vainoharhainen ja vallanhimoinen susi ei ole kuitenkaan kuin yksi puoli todellisesta Marrasriitteestä. Vaikkei susi sitä itse tiedäkään, tämä kykenee myös välittäämän ja tuntemaan jotain rakkauden ja himon kaltaista. Ihan kuka tahansa ei kuitenkaan tätä puolta voi sudesta kaivaa esiin, vaan se vaatii tietynlaisen, jopa sadistisuuteen taipuvaisen persoonan ja mielellään jonkinlaista kykyä aiheuttaa kipua ilman kummoisia fyysisiä vaurioita.
Turkki: Pääväriltään valkea. Harjaksen luonnollinen väri on kerma. Kermanvärisiä täpliä kuonosta hännänpäähän. Hännänjuuressa, osittain selän puolella kasvaa muutamia mustia karvoja. Ne uros kuitenkin aina jyystää pois hampaillaan. Sen vuoksi hännänjuuren karvoitus on ohuempaa ja se saattaa tulehtua, mikäli Marrasriite vahingossa rikkoo ihoaan jynskyttäessään.
Häpeä ristiverisyydestä on suuri ja susi esiintyy yleensä täytenä Tuskalaisena.
Riimut: Otsassa lävistäjän riimu pisaranmuotoa muistuttavan riimupohjan sisällä. Riimupohjasta lähtee silmien välistä kuonoon päin Tuskan riimu. Kasvojen riimut on riimupohjalla yhdistetty vasemmassa olkapäässä olevaan riimuun, joka kertoo suden syntyneen sidokseen. Riimupohjaa on myös takajaloissa ja alaselästä hännänjuureen.
Tuntoaisti: Marrasriitteellä on puutteellinen tuntoaisti, joka ilmenee kaikkein selkeimmin kipu-aistin puutteena. Kivusta tuntee vain tietyn skaalan ääripäitä. Esimerkiksi kun on todella kylmä, se tuntee sen epämiellyttävän viileänä ja kun on todella kuuma, niin se tuntuu hiostavana. Se on oppinut reagoimaan näihin tuntemuksiin nopeasti, sillä jonkin tuntuessa se tietää olevansa mahdollisesti vaarassa. Marrasriite nauttii kivusta, jota normaali susi pitäisi kovana ja äkillisenä. Välittömästi vaarallista kipua susi kuvailisi merkittävän epämiellyttäväksi.
Susi tuntee normaalin kosketuksen aiheuttaman paineen iholla, mutta siltä puuttuu tietynlainen pintaherkkyys ihosta ja susi ei esimerkiksi kutia normaalista kosketuksesta, eikä havaitse kosteutta kovin hyvin. Kieli on koiran tuntoherkimpiä osia ja se myös havaitsee kosteuden ja normaalin kosketuksen sillä hyvin.
Arvet: Kipua tuntematon on hyvin altis kaikenlaisille haavereille, eikä susi ole tosiaan yrityksistä huolimatta niiltä välttynytkään. Suurin osa arvista kuitenkin jää turkin sekaan. Hampaiden tulon ja vaihtumisen yhteydessä ruhjoutuneet poskien sisäpinnat eivät päällepäin näy, mutta susi itse tunnustelee niitä joskus kielellään.
Muu fysiikka ja lävistykset: Tunnoton susi tykkää kylläkin lävistellä itseään, mutta se ei yleensä laita niihin mitään koruja vaan antaa umpeutua itsekseen. Korut saattaisivat jäädä johonkin kiinni, revetä ja tulehtua ilman että Halvare välttämättä edes tajuaisi tapahtunutta.
Ketteryys ja tasapaino ovat suden heikoimmat ominaisuudet. Vahvimpiin ominaisuuksiin lukeutuu voima ja erityisesti hyvin harjaannutettu tarkkuus ja erilaisten välineiden käyttö. Tapellessa Urossudella on apua lävistäjän tiedoista siitä, mitkä ovat kaikkein kipuherkimmät alueet. Sitä susi ei tiedä yhtä hyvin, mikä tekee oikeasti vahinkoa, mutta kipua se ainakin osaa aiheuttaa. Tapellessaan susi on vaarallinen itselleen ja muille. Tuntoaistin puutteellisuuden takia se ei osaa välttämättä lopettaa ajoissa. Tämän takia Marrasriite on oppinut välttelemään tappeluita mahdollisimman pitkälle.
Ammattia harjoittaessaan susi kuitenkin pyrkii välttämään tarkoituksellista kivun aiheuttamista.
Tuntoaistinsa vuoksi susi on lähes aseksuaali. Jos se löytää kumppanin, joka kykenee aiheuttamaan merkittävää kipua ilman kummoisia fyysisiä vaurioita, niin tämä susi on ihan myyty. Se siis tarvitsisi kunnon sadisti-dominan.
Halvare syntyi kahden muun pennun kanssa kahdelle Tuskan suvun jäsenelle. Emo huomasi nopeasti Halvaren kasvaessa pienen raidan mustaa karvaa hännänjuuressa ja nyppi sen pois. Se ei halunnut tappaa lupaavan oloista pentueen ainoaa poikaa, ja koska viiru jatkui alaselän puolelle, pelkkä hännän amputointi ei olisi auttanut.
Emo ei ensin voinut ymmärtää mistä mustat karvat olivat tulleet. Susinaaraan tietämän mukaan kaikki suvun jäsenet olivat olleet pitkään ihan puhtaita tuskalaisia. Naarassusi kysyi asiasta lopulta omalta emoltaan, joka myönsi, että naarassuden isä saattoi olla ristiverinen. Tuore emo siis oli virallisesti syntynyt sidokseen, mutta todellisuudessa tämän isä oli sidoksen ulkopuolelta.
Emo päätti, että pentueen ainoa poika tulisi olemaan täysi tuskan suvun jäsen. Aina mustan karvan tunkiessa uudelleen esille, emo nyppi karvat pois. Kun pentu oli riittävän vanha ymmärtääkseen emo opetti senkin häpeämään mustia karvojaan ja salaamaan ne muilta. Edes pennun isä ei tiennyt kasvattavansa ristiveristä.
Tapellessa muiden pentujen kanssa susi välillä ruhjoi itseään pahastikin ja kerran olisi luultavasti jopa kuollut ilman erään parantajan apua. Sen tapauksen jälkeen emo alkoi kiinnittää enemmän huomiota urospentunsa käyttäytymiseen ja huomasi tietynlaisen piittaamattomuuden kipua kohtaan. Lopulta emo ymmärsi, ettei tuo ristiveriseksi syntynyt pentu tuntenut kipua. Sen jälkeen emosta tuli hyvin varovainen ja jopa ylisuojeleva jälkeläistään kohtaan.
Marrasriite opetettiin tarkistelemaan jatkuvasti ruumiinosiaan kaikenlaisien vahinkojen varalta ja reagoimaan nopeasti tuntemuksiin, jotka muilla vastasivat kipua.
Sudeksi tullessaan Marrasriite laittoi riimupohjansa peittämään mahdollisimman tarkkaan alueen, joilla mustia karvoja esiintyi. Välillä mustaa karvaa tunkee vieläkin riimujen reunoilta esiin, mutta susi jynskyttää ne pois.
Marrasriitteen isä oli valtuutettu ja se olisi toivonut poikansa jatkavan samaa työtä. Pentu oli kuitenkin liian ylpeä lähteäkseen isänsä kokelaaksi. Se pääsi erään toisen valtuutetun kokelaaksi, mutta Marrasriitteellä tuli kuitenkin vakavia riitoja valtuutetun toisen kokelaan kanssa. Riitojen aihe oli eräs nuori naaras, jonka tunteilla Marrasriite leikki, mutta jonka kanssa toinen kokelas olisi halunnut vakavan suhteen. Marrasriite omien sanojensa mukaan kyllästyi ja jätti kokelaspaikkansa. Eräs lävistäjä suostui ottamaan hänet kokelaakseen ja susi yleni myöhemmin lävistäjäksi.