Kishun pohjaväri on valkoinen. Turkissa on teräksenharmaat laikut kasvoissa, korvissa, olkapäissä, hännän kärjessä ja toisessa takatassussa. Rawachin toisesta silmäkulmasta lähtee muutamia hyvin repaleisia arpia, jotka se sai tapellessaan talvella Angelusta vastaan. Silmät ovat kirkkaat, vaaleansiniset.
Sen kroppa on melko atleettinen ja treenatun näköinen. Rawa purkaa fyysistä levottomuuttaan tekemällä milloin mitäkin fyysisesti vaativaa. Koira ei siis varsinaisesti treenaa, sen vain on vaikeampi olla paikallaan. Tämän vuoksi se on hyvässä kunnossa. Rawa on suhteellisen voimakas ja nopea, mutta varsinainen valttikortti on aivan järkyttävä kestävyys ja sinnikkyys. Huonoimpia puolia taistelussa on, että koira ei ole ketterä eikä tarkka iskuissaan. Sen lisäksi se monesti ylimitoittaa iskunsa tarpeettoman koviksi ja saattaa siksi vahingoittaa myös itse itseään.
Toisinaan Rawachi kokee tarvetta vahingoittaa päätään ja yleensä koiralla onkin kuhmu jos toinenkin. Jos koiran päätä tunnustelisi sieltä saattaisi löytää karvojen alta rupia. Päänupin vahingoittaminen liittyy luultavasti fyysiseen levottomuuteen. Koira käyttää päätään myös varsin tehokkaasti lyömäaseena (silloin, kun sattuu osumaan). Pitkällä tähtäimellä se aiheuttanee aivovaurioita ja vähän lyhyemmällä päänsärkyä.
Lyhyesti ilmaistuna kishulla on vajavaiset sosiaaliset taidot ja se tykkää kertoa kokemistaan vääryyksistä sitä ymmärtämättä, etteivät ne juurikaan eroa monen muun kokemuksista. Kishu on myös hyvin auktoriteettiuskollinen.
Kishu-uroksella on hyvin vajavainen empatiakyky ja heikot verbaaliset taidot. Tuo osaa toki puhua normaalisti, mutta uusien sanojen oppiminen on työlästä. Mikäli toisen puheessa vilahtaa joku ennalta tuntematon sana Rawachi saattaa jääädä järkeilemään ja sitä ja kaikki muu, mitä toinen sen jälkeen sanoo meneekin ohi korvien. Sen keskittymiskyky herpaantuu ylipäätään herkästi, jos toinen puhuu paljon putkeen ja käyttää monimutkaisia ilmaisuja tai puhujia on useita.
Verbaalisten taitojen ontuminen ei kuitenkaan tarkoita, etteikö koiralla olisi mielikuvitusta, kekseliäisyytta, huumorintajua ja vahvoja mielipiteitä sanottavanaan. Valitettavasti muut vain harvemmin osaavat arvostaa koiran tavallisesti huonosti kerrottuja ja väärään tilanteeseen lauottuja vitsejä tai tiedonmuruja ja mielipiteitä, joita se esittää hieman epäoleellisissakin tilanteissa.
Rawachi vihaa karasuja, mikä ei liene mitenkään kovin yllättävää. Se on padonnut sisäänsä kaiken pahan, mitä karasut ovat ikinä aiheuttaneet hänelle välillisestikin. Rawa kertoo avoimesti kaikille, jotka viitsivät kuunnella (ja vaikkevat viitsisikään), mitä karasut ovat tehneet ja miten niille pitäisi maksaa silmä silmästä ja hammas hampaasta.
Vahvoista mielipiteistään ja Karasu-vihastaan huolimatta Rawachi ei lähde yksin toteuttamaan mitään kostoiskuja. Se tottelee hänelle annettuja käskyjä lähes orjallisesti. Fyysisellä voimalla tätä koiraa ei saa kuriin, mutta henkisellä voimalla se taasen onnistuu suhteellisen vaivattomastikin. Vaikka koira voi inttää vastaan, se silti yleensä tekee mitä käsketään, vaikka käskijällä ei virallisesti olisikaan tähän auktoriteettiä. Johtajaksi Rawasta itsestään ei ole, eikä se sellaista asemaa havittelekaan. Se itse tarvitsee jonkun antamaan käskyjä ylhäältä päin. Asema, jota Rawachi havittelee, tai jollaisena se haluaisi itseään kutsuttava on koiran omin sanoin ilmaistuna ”uudistaja”. Tämän mielestä on nimittäin hyvin mielenkiintoista kehittää totuttuja tapoja ja menetelmiä eteenpäin.
Vaikka muutoin koiran keskittymiskyky saattaakin olla varsin vajavainen, niin kehittäessään jotain (milloin mitäkin) kohdetta eteen päin, suorittaessaan tehtävää tai taistelun tiimellyksessä Rawachi on täysin keskittynyt. Se on myöskin hyvin jääräpäinen näissä asioissa. Olisi suorastaan valehtelua väittää, että Rawa ei anna helposti periksi. Asia on nimittäin niin, että se koira ei yksinkertaisesti anna ollenkaan periksi. Taistelussa, ellei toinen luovuta tai joku kommenna häntä lopettamaan, tappelu saattaa jatkua oikeasti jomman kumman osapuolen kuolemaan saakka. Mikäli tappelu jää syystä tai toisesta kesken ja jotain jää kishun hampaankoloon, se jatkuu yleensä välittömästi sen jälkeen kun kishu näkee uudelleen tappelukumppaninsa. Tappelun jatkumisen voi välttää, mikäli ei itse provosoi Rawaa tappelun päätteeksi tai seuraavan kerran kohdattaessa.
Samaan pentueeseen syntyi kolme pentua: Rawachi ja kaksi tyttöpentua. He asuivat vähän turhan lähellä rajaa jossa puhkesi erään päivänä täysi rähinä. Isä oli ollut rajan lähistöllä ja nähnyt karasuiden hyökkäävän. Muutamat muut laumalaiset olivat jääneet taistelemaan, mutta kishu-isä oli lähtenyt varoittamaan perhettään. Pennut olivat vielä tuoloin hyvin pieniä; ne osasivat juuri ja juuri pysyä pystyssä ja ottaa muutamia askeleita. Vanhempien pitäisi kantaa ne pois. Suuhun mahtui kuitenkin vain yksi pentu ja vanhempien oli tehtävä raskas päätös. Toinen sisarista oli heiveröisempi ja oli sairastellut paljon. Se joutui jäämään odottamaan toista pennunhakureissua, jota ei välttämättä koskaan tulisi.
Kun vanhemmat olivat saaneet kaksi pentua turvaan, isä lähti hakemaan viimeistä pentua. Karasut olivat kuitenkin löytäneet pesän sitä ennen. Jo pesän suulta isä haistoi karasut ja veren. Se ei halunnut nähdä pientä hentoa tytärtään raadeltuna. Isä tiesi liiankin hyvin, mihin karasut pystyivät.
Perhe jatkoi elämää nelistään. Vaikka pennut olivat olleet vielä pieniä menettäessään siskonsa, Rawachi väittää muistavansa sen edelleen. Henkiin jäänyt tyttöpentu ei muista kuollutta siskoaan, mutta sisko esiintyy aina toisinaan hänen unissaan, joista se on joskus kertonut Rawalle. Rawachi uskoo siskonsa elävän yhä toisen siskon unissa. Jos siltä kysyy perheestä, Rawa laskee edelleen kuolleen siskon perheeseensä... ja muistaa tietenkin mainita että se kuoli pienenä karasujen takia.
Pentuaikanaan koirauros tappeli useasti siskonsa kanssa. Tämän ansiosta molemmat heistä kehittyivät hyvin ilman ohjaustakin. Sisko tosin usein jäi alakynteen voimakkaammalle veljelleen, mutta se korvsi puutteita teknisellä taitavuudella ja tarkkuudella. Sen lisäksi sisko osaa hyppiä puissa, mutta puuhyppelyn saloja se ei ole veljelleen paljastanut. Näin sisko pääsi tarvittaessa pakosalle odottelemaan kimpaantuneen veljensä rauhoittumista.
Yksivuotiaasta kaksivuotiaaksi yhteenotot siskon kanssa vähenivät ja Rawachi alkoi viettää enemmän aikaa nuorempien serkkujensa kanssa, jotka mielellään ärsyttivät tätä tappelemaan mittaillakseen voimiaan. Kishun itsensä ollessa hieman yli kaksivuotias tämän yksi serkuista päätti liittyä hiljattain lauman keskuuteen saapuneeseen Mjöllnir-klaaniin. Kuullessaan tästä Rawachi halusi itsekin liittyä mukaan seppäklaaniin. Tämän serkku sanoi Rawachin olevan jo liian vanha, mutta koska tämä jääräpäisesti, inttämällä intti, serkku suostui viemään tämän klaaninjohtajan puheille. (Rawachi olisi tosin voinut tehdä sen keltään kysymättäkin, mutta se ei tajunnut tätä itse.)
Seppäklaani ilmaisi epäilyksensä siitä, että koira olisi liian vanha alkaakseen oppipojaksi. Tapansa mukaan Rawachi kuitenkin intti, että miksi ei voisi opetella. Saatuaan vastaukseksi, että niskalihasten ja kuumansietokyvyn pitäisi kehittyä mahdollisimman varhain, tämä pyysi voida todistaa kykynsä näissä. Motivoitunut, ja jääräpäinen koira suoriutui klaanin asettamasta testistä ja tämä suostui ottamaan hänet kokelaakseen.
Rawachi osoitti kiinnostusta ja kykyä takojaksi ja aloitti siellä erikoistumisensa. Samalla harjoitellessaan battogaansa takomista varten, Rawachi harjoitteli päänsä vahvistamista sillä. Koiralla oli taipumusta hakata asioita päällään ja usein myös tapellessaan käytti sitä lyömäaseena. Utelias ja kekseliäs koira alkoi samalla taontatehtävien lisäksi harjoittaa itsenäisesti battogan käyttöä suojakilpenä kallolle. Rawachi työskenteli usein serkkunsa kanssa ja nämä yhdessä jalostivat alkuperäisestä steelbody battogasta taistelukäyttöön sopivampaa varianttia. Koirien usein iskiessä päitään yhteen niin kirjaimellisesti, kuin kuvainnollisestikin, näitä usein kutsuttiin ”kovakalloiksi”.
Myöhemmin harjoittelun kehittyessä pidemmälle, nämä siirsivät harjoittelunsa kauemmas kylästä. Kerran tullessaan paikalle harjoittelemaan, Rawachi löysi harjoittelupaikalta serkkunsa ruumiin ja tämän ääreltä tumman harjaspään läträämässä hakuhcon verta. Raivostuneena Rawachi hyökkäsi kohti korppia, joka pakeni puun oksia pitkin.
Tämä tapaus ei ainakaan yhtään lauhduttanut koiran tuntemaa vihaa korppeja kohtaan. Kunniaksi serkulleen, Rawachi alkoi yhä ahkerammin kehittää heidän battogaansa, kunnes lopulta se oli hyvin keskittynyt taistelukäyttöön ja samalla eriytynyt niin kauas alkuperäisestä battogasta, että se oli jo käytännössä täysin eri battoga. Rawachi antoi battogan nimeksi, muistona hänen ja serkkunsa yhteisestä kehittämistyöstä, Katai Zugaikotsu Battoga. Eli vapaasti käännettynä Kovakallo Battoga.
Intensiivisen battogan kehittämisprosessin vuoksi koiran valmistuminen takojaksi hieman viivästyi. Valmistumisen jälkeen koiran sukulaiset painostivat tätä olemaan enemmän kontaktissa lauman kanssa ja osoittaa kuuluvansa tähän, joten koira haki kylänvartijaksi. Vaikka seppäklaani antoi mukavasti puuhasteltavaa koiralle, kaipasi tämä silti yhä enemmän taistelemaan näitä suuresti inhoamiaan harjaspäitä vastaan. Päästäkseen enemmän mukaan taisteluun tämä liittyi myöhemmin upseeriksi H1-ryhmään.
Inspiraation hahmoon sain eräästä oikeasta elävästä henkilöstä.
Hyväksytty: 22.3.2011 - Groeren.