Ensivaikutelma on jopa varsin suloinen – jolleivät pistävän punaiset silmät hämää liikaa. Useimmiten tämän kanssa on erittäin miellyttävä asioida. Liekki on kohtelias, hän ei yleensä keskeytä toisen puhetta, ja silloinkin kun niin tekee, hän tekee sen mahdollisimman kohteliaasti ja hienovaraisesti (saaden usein samalla toisen tuntemaan itsensä vähän tyhmäksi tai jaarittelijaksi). Älykäs, kohtelias ja elegantti, näillä sanoin useimmat kuvailisivat pintapuolen Liekkiä.
Huumorintajua Liekille ei ole kuitenkaan syntynyt vanhemmitenkaan. Tai ainakin se on perin erilaista kuin muiden lajitovereidensa huumorintaju. Mikäli joku sanoo jotain hauskaa, Liekki vain hymyilee kohteliaasti ja pyrkii palauttamaan keskustelun takaisin aiheeseen. Useimmiten Liekki kyllä tietää, minkä kohdan olisi tarkoitus naurattaa, mutta narttua ei vain yksinkertaisesti naurata.
Valehtelu on Liekin mielestä vain yksinkertaisesti rumaa. Liekki ei siedä sellaista ollenkaan. Jos ei voi sanoa totuutta, Liekki on mieluummin sanomatta aiheesta mitään tai kertoo vain osan totuudesta. Muutoinkin punaharjaksisen nartun moraalikoodisto on varsin eksoottinen. Tappamista tämä ei varsinaisesti edes pidä erityisen vääränä. Vallankaan tappamista tulella. Sen lisäksi Liekillä on suorastaan erinomainen kyky näyttää ja kuulostaa siltä kuin ei olisi oikeastaan tekemässä mitään pahaa, vaikka tämä käytännössä kiduttaisi tai murhaisi jotakuta.
Tuli on elämä. Tulen sammuttaminen on Liekistä hyvin rangaistavaa ja tulen ystävyys on parasta, mitä koiralla voi olla. Vaikka muutoin Liekkiä ei juurikaan muiden eläminen tai kuoleminen kiinnosta, tulen ystävän tappaminen on erittäin paha rikos tämän mielestä. Tulen ystävyyden vieminen on aivan yhtä suuri rikos.
Liekki syntyi onnellisesti kuuden muun pennun kanssa koiraemolle ihmisten hoivaan lähelle satamaa. Perheellä oli takanreunuksella (suurin osa rannalta poimittuja koristekiviä, joista yksi oli kykykivi. Kerran pentujen temmeltäessä pitkin asuntoa kykykivi tipahti alas ja kimposi alla tulta tuijotelleen Liekin päähän ja kimposi siitä tuleen. Liekkiä huippasi ja hänen veljensä vahingossa tuupatessa häntä Liekki putosi takan reunalta palavaan takkaan. Kykykivi paloi kiinni hänen etutassuunsa. Kykykiven ansiosta Liekki ei palanut sen pahemmin.
Koska Liekki rakasti tulen katselemista jo ennestään hän löysi pian kykynsä sytyttää tulta. Ei mennyt kauaa, kun koko asunto paloi maan tasalle. Koska ihmiset kuolivat tulipalossa, Liekki päätyi kadulle.
Kadulta hänet poimi eräs koirarakas laivapoika. Laivapoika salakuljetti koiran laivaan. Meri ahdisti Liekkiä ja tämä tuli merisairaaksi helposti. Eräällä myrskyllä Liekki sytytti laivan palamaan. Kaikki säntäilivät pelastusveneille palon huomattuaan ja hyväsydäminen laivapoika sai otettua Liekinkin mukaan.Veneessä, lähempänä vettä Liekki vasta ahdistuikin, mutta koska kaikki oli märkää, hän ei voinut sytyttää mitään.
Siinä sähellyksessä, kun laivapoika oli heittänyt Liekin veneeseen, Liekin jalat olivat venähtäneet ja niissä oli pari pientä murtumaa, joten laivapoika laittoi heti ehtiessään veneen ensiapulaukusta siteet Liekin jalkoihin.
Vasta kun sade oli tauonnut, vene vähän kuivunut Liekki sytytti veneen tuleen aaltojen aiheuttaman keinutuksen ahdistamana. Koko porukka joutui veden varaan. Laivapoika heitti Liekin ensimmäisenä veteen pelastusliivien kanssa turvaan palolta. Liekki ajautui Colordogsin rantaan kaikkea muuta kuin onnellisena märästä tilastaan, joka oli loppuen lopuksi vain ja ainoastaan hänen omaa syytään.
Alkuajat Liekki kulki saarella lähinnä polttaen kaikkea eteensä sattuvaa. Se kuului muodollisesti Rewarmiin, koska joku oli hänet laumaan ottanut, mutta ei Liekki varsinaista laumauskollisuutta kokenut.
Sitten eräs tulikyvyn omistava uros otti tämän koulutettavakseen. Koulutus tapahtui enimmäkseen erämaassa, jossa lämpötilan vaihtelut olivat suuret. Uros näki Liekissä paljon kykyä ja potentiaalia, mutta hallitsematon pentu vain onnistuisi jossain vaiheessa tapattamaan itsensä ja vetämään vihat päälleen. Se ei tulisi elämään pitkäikäiseksi tätä menoa.
Uros koulutti Liekkiä. Milloin kannatti käyttää tulta ja milloin ei ja miten välttää seurauksia tapettuaan jonkun. Pentu myös oppi, että tuli tappaa sellaiset, joilla ei tulikykyä ole. Mielessään koira silti ajattelee niitä ”Tulen vihollisina”. Liekki myös oppi paremmin ohjailemaan kykyään ja hallitsemaan omia tunteitaan. Tunnekuohun vallassa se ei nimittäin kyennyt hallitsemaan kykyään.
Mikään ei kuitenkaan ole ikuista. Eräänä päivänä joku siniturkki hyökkäsi Liekin opettajan kimppuun, tappoi täämn ja vei tältä kykykiven. Liekki ei ollut niinkään surullinen opettajansa kuolemasta, kuin vihainen tälle röyhkeälle siniturkille, joka oli kehdananut viedä tältä vielä tulen ystävyydenkin. Liekillä oli nyt missio – tappaa tuo wocold ja hankkia tulikykykivi takaisin. Tai ainakin pois noilta ryökäleiltä, jotka eivät sitä ansainneet.
Sytyttää tuli. Kun Liekki tuijottaa jotain palavaa materiaalia tiiviisti ajatellen liekkejä, materiaali syttyy palamaan ensin siltä kohtaa, minne Liekki tuijottaa ja sitten leviää siitä helposti joko itsenäisesti tai sitten Liekin ohjailemana. Liekki ei tunne lämpötilanvaihteluita, eivätkä ne vaikuta häneen mitenkään. Tuli ei sytytä hänen turkkiaan eikä vahingoita häntä millään tavoin.
Kastuneena Liekki ei kykene luomaan tulta ja mikäli tämä on ennen kastumistaan sytyttänyt tulen, se sammuu. Sateella Liekin on paljon vaikeampi luoda tulta, pitää sitä yllä tai hallita sitä. Kyky tulee punaisesta kykykivestä, joka on palanut kiinni hänen oikeaan etutassuunsa, ja on siteen alla.
Kykykivi on aiheuttanut Liekille jonkinlaisen vesikammon. Turkkinsa kastelleessa Liekissä puhkeaa monia masennuksen oireita. Mikäli tämä joutuu täysin veden varaan tämä menee sokkiin ja todennäköisesti hukkuu. Sumuisessa ympäristössä Liekin on vaikeampi hallita ja ylläpitää tulta. Pienessä tihkussa hyvin vaikeaa ja kunnon sateella Liekki on käytännössä täysin kyvytön luomaan tulta.
Luultavasti myös Liekin vajavainen empatiakyky ja huono pimeänäkö johtuvat kykykivestä ja sen vaikutuksesta koiran kehitykseen.
