Lyhyesti: vuoden ikää lähestyvä, värisokea, veretön uros, joka haluaa parantajakokelaaksi.
Nuorena:
Vaikka Poltti on jo suunnilleen puoli vuotta käytännössä asunut Ydinraunioilla, se ei silti vielä oikein hallitse ydinraunioiden kaikkia hienouksia ja koukkuja, vaan on joskus hyvinkin metsäläismäisen sinisilmäinen. Kieroilua se ei ainakaan vielä taida. Se on edelleenkin kiinnostunut kaikesta ja kaikista ja saakin helposti hyvän havainnointikykynsä ansiosta kaikenlaisia asioita selville. Se ei kuitenkaan oikein ymmärrä, että niitä tietoja voisi käyttää omaksi hyödykseen.
Oleiltuaan kauan portaattomana tulikehän tietämillä Poltti oppi, miten pysyä pois muiden tieltä ja olla ärsyttämättä muita. Nuorelta Poltilta puuttuu tietynlaista sosiaalista rohkeutta ja itsetuntoa, vallankin toisten pentujen läsnäollessa. Poltti on kasvanut elämänsä enimmäkseen aikuisten ympäröimänä: ensin emon ja isän ja sitten parantajien. Oleillessaan tulikehällä se luonnollisesti oppi varsin hyvin, miten erityisesti toisen portaan jäsenten kanssa toimitaan. Poltti on hyvin miellyttämisenhaluinen, ei niinkään omia etujaan tavoitellakseen, vaan siksi että sen mielestä on ikävää, jos joku on vihainen.
Pentuna:
Vaaleahko pentu on perusluonteeltaan positiivinen otus, mutta menneisyyden varjot ovat jättäneet luonteeseen jälkensä. Pentu on hyvin helposti huolissaan muista susista ja vaistoaa herkästi, mikäli kaikki ei ole kohdillaan. Se on hyvin avulias ja haluaisi auttaa silloinkin, kun toinen siitä ehdottomasti kieltäytyy tai pentu itse tietää, ettei oikeasti enää voi auttaa.
Quenn on vilpittömän kiinnostunut melkein kaikesta. Pentua kiinnostaa suuresti, miten mikäkin toimii. Kiinnostuksen kohteeksi valikoituu milloin metsä, milloin suden tai jonkun muun eläimen keho tai psyyke. Pentu on itse itsensä tärkeimpiä tutkimuksenkohteita ja se reflektoi monesti omaa toimintaansa mielessään.
Pentu kaipaisi isänsä hyväksyntää ja kokee itsensä epäonnistuneeksi. Isän mielestä pentu on jotenkin viallinen. Se on veretön kuten äitinsä ja sen lisäksi isä pitää pentua vähän tyhmänä, koska se ei ole oppinut harjasten värien merkitystä. Siihen on täysin luonnollinen selitys, pentu on nimittäin täysin värisokea. Se ei näe kuin valkoista, mustaa ja harmaansävyjä.
Pennun kanssa syntyi samaan aikaan neljä muuta pentua. Kaksi, väriltään ainakin hyvin lähellä turman sukua syntyivät kuolleina. Kaikilla pennuilla ei nimittäin ollut ensimmäisenä pentueena riittävästi tilaa kasvaa emon pienessä kohdussa. Yksi syntyi ristiverisenä. Emo olisi voinutkin ehkä pitää pennun, mutta isä ei mahtisuvun jäsenenä halunnut ristiveristä jälkekäistä, joten pentu jätettiin Maaemon haltuun.
Jäljellä oli kaksi pentua, tosinimiltään Quenn ja Terran. Toinen oli Aurguria itseään selvästi pienempi ja heiveröisempi, mutta väritykseltään se olisi kuulunut selvästi Turman sukuun. Terran sinnitteli kiinni elämänsyrjässä kolmekuiseksi. Isälle oli kova pala menettää mahtisuvun pentu.
Vellottuaan pentuja riittävästi mielessään isä totesi tarvitsevansa hiljentymisretken. Ensimmäisen vaelluksensa Jäärannalle se oli tehnyt miettiessään, voiko hän muodostaa siteen verettömän, vieläpä vaalean sellaisen kanssa. Nyt susiuroksesta tuntui, että se tarvitsi uuden matkan itsetutkiskelun äärelle kirkastaakseen ajatuksiaan.
Tällä kertaa matka Jäärannalle ja takaisin ei kuitenkaan tuonut mukanaan kristallinkirkasta ratkaisua, vaan jonkin sairauden. Isä oli varma, että se johtui Maaemon langettamasta kirouksesta. Siitä, että suden ei kuulunut matkata Jäärannalle kuin kerran elämässään. Se ei halunnut hakeutua parantajien hoiviin. Syynä tähän saattoi olla myös se, että parantajat olivat kaikki joko Tuskan suvusta tai verettömiä, eikä Turman suvun susi oikein luottanut heihin.
Quennin isä on jo menettänyt näkönsä ja käveleminen ontuu pahasti. Luultavasti se kuolee ennenkuin pentu täyttää vuoden. Pennun emo on hyvin voipunut miehensä hoitamisesta ja pentu tietää, ettei äiti jaksa enää kauaa. Sen vuoksi pentu haluaisi päästä parantajan oppiin, jotta se voisi auttaa isäänsä. Tuskin pentu ehtii oppia riittävästi auttaakseen isäänsä, mutta isän kuoleman jälkeen se luultavasti haluaa oppia estämään sellaiseen tilanteeseen joutumisen.